Diskurssianalyysi- kiinnostuksen kohteena merkityssuhteet sanojen takana

2.2.2017 tutustuimme kielenkäytön merkityssuhteiden syntyyn diskurssianalyysin merkeissä. Luennoitsijana toimi TtM Nina Lunkka. Aihe oli mielestäni haastava ja blogin kirjoittamisen näkökulmasta myös aika vaativa. Vaikka luennoilla aihetta käsiteltiin monipuolisesti, eivät käsitteet diskurssi ja diskurssianalyysi auenneet täysin ainakaan itselleni. Jotta jotain voi aiheesta kirjoittaa, piti luentojen lisäksi paneutua myös kirjallisuuteen. Tässä blogissa ne kohdat, joihin ei ole erikseen merkitty lähdettä, perustuvat Nina Lunkan luennoilla tekemiini muistiinpanoihin tai ovat omaa pohdintaani aiheesta.

Diskursseilla tarkoitetaan sosiaalisissa käytänteissä rakentuvaa säännönmukaista merkityssuhteiden systeemiä (Suominen 2003). Toisin sanoen diskursseilla tarkoitetaan puhekäytänteitä ja puhetapoja. Diskurssianalyysin avulla pyritään tutkimaan kieltä ja sen taustalla vaikuttavia toimintoja sekä ajattelua. (Hirsjärvi 2007.) Diskurssianalyysin lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, joka lähestymistapana tarkastelee, miten ihmiset rakentavat todellisuuttaan kielellisen kanssakäymisen pohjalta. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan koko sosiaalinen todellisuutemme rakentuu vuorovaikutukselle ja sen erilaisille käytännöille. Sosiaalisella todellisuudella tarkoitetaan joidenkin muiden ihmisten kanssa jaettua yhteistä ymmärrystä todellisuudestamme. (Suoninen 2014.)

Diskursseille on konstruktiivisuuden lisäksi ominaista kontekstuaalisuus, vaihtelevuus ja funktionaalisuus ja moninaisuus. Kontekstuaalisuus diskurssianalyysissä tarkoittaa sitä, että tapa, jolla käytämme kieltä saa merkityksensä tapahtumatilanteessa. (Suoninen 2003.) Käytetyt sanastot liittyvät aina kulloiseenkin aikakauteen ja asiayhteyteen. Sanoihin liittyvät käytänteet muokkaavat todellisuuttamme tietynlaiseksi. Kulttuuri vaikuttaa käyttämäämme kieleen vahvasti. Arjen näkökulmasta diskurssien tarkastelussa onkin kyse siitä, kuinka puhumisen käytännöt vaikuttavat tapaan, jolla koemme todellisuuden ja mitä seurauksia erilaisilla puhetavoilla on eri tilanteissa. (Suoninen 2014). Diskurssien funktionaalisuudella tarkoitetaan juuri kielenkäytön seuraamuksellisuutta. Seuraamuksellisuus on kuitenkin erilaista eri konteksteissa, eli kielen merkityssuhteet koetaan eri tavoin erilaisissa sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa. Tätä tarkoittaa ajatus diskurssien moninaisuudesta. (Suoninen 2003.)

Käytännön tutkimuksen teon kannalta oleellista on se, että diskurssianalyysissa ei pyritä nimeämään yksittäisiä ilmiöitä ja tekoja, vaan mielenkiinto kohdistuu tapaan jolla ihmiset kuvaavat ilmiöitä ja nimeävät niille syitä (Suoninen 1999.) Tutkimuksen suuntaa määrittävät tutkijoiden erilaiset orientaatiot. Diskurssianalyysissä tarkastelu voi painottua tilanteisuuden ja kulttuurin jatkumon välimaastoon, merkityksien tai merkitysten tuottamisen tarkasteluun, kielen retorisuuteen tai responsiivisuuteen tai kriittisyyden ja analyyttisyyden kautta tapahtuvaan tarkasteluun. Diskurssianalyysissä tutkimus painottuu edellä pareittain mainittuihin ulottuvuuksiin tai niiden välimaastoon. (Jokinen & Juhila 1999.)

Diskurssit ovat siis diskurssianalyysin tuotteita, jotka kuvastavat vuorovaikutuksessa ilmeneviä kielenkäytön merkityssuhteita. Diskurssianalyysissä tutkimusyksikkö ei olekaan yksilö, vaan tietyssä tilanneyhteydessä tapahtuva sosiaalinen käytäntö. Diskurssien tulkinta tulee niiden kontekstuaalisuuden takia aina rajata tarkasti tiettyyn aikaan ja paikkaan. Analyysin avulla pyritään nostamaan esiin piilosta itsestään selviä käytäntöjä, ja tutkimuksen tavoitteena on sosiaalinen tai kulttuurinen muutos yhteisöllisessä toiminnassa. Diskurssianalyysillä voidaan tutkia myös tekstiä tai jopa tanssia.

Diskurssianalyysissä ei ole tiettyä tarkkaa analysointimenetelmää. Menetelmä määrittyy sen mukaan, mitä tutkimustraditiota tutkija käyttää. Ranskalainen, eli rationaalinen tutkimusperinne painottaa tiedon muodostumisista ja tiedon rakennetta. Englantilainen, eli empiirinen tutkimusperinne on puolestaan kiinnostunut kielenkäytön muokkaantumisesta ja sen ilmenemisestä konkreettisesti.  (Hirsjärvi 2007.) Saksalainen, eli pragmaattinen tutkimusperinne, on kiinnostunut siitä, mitä on sanojen takana ja niistä merkityksistä, joita on merkitysten takana.  Empiristinen tutkimustradition analyysi tapahtuu tekstin tasolla. Rationalistinen tutkimustraditio on tulkinnallinen. Se pyrkii tekstin ja merkitysten ymmärtämiseen ja on kiinnostunut diskurssien muotoutumisesta sekä tuottamisesta. Diskurssianalyysi sopii tutkimusmenetelmäksi silloin, kun ollaan kiinnostuttu inhimillisestä vuorovaikutuksesta ja toiminnan kehittämisestä. Näin ollen se sopii käytettäväksi terveystieteellisessä, laadullisessa tutkimuksessa. Diskurssianalyysin monimuotoisuuden takia tutkijan kannattaa pitäytyä valitsemassaan tutkimustraditiossa välttääkseen ristiriitaisuuksia tuloksissaan. (Remes 2011).

Diskurssianalyysi on haastavaa myös tutkijan objektiivisuuden näkökulmasta. Tutkijan onkin tunnistettava omat ennakkokäsityksensä aiheesta ja koko tutkimusprosessi tulee kirjoittaa auki. Tulosten pitää todistetusti nousta tutkimusaineistosta. Muita luotettavuuden kriteerejä ovat kriittinen reflektointi ja uusien näkökulmien synnyttäminen tutkittavasta ilmiöstä.

Diskurssianalyysi vaikuttaa mielestäni haastavalta tutkimusmenetelmältä. Samalla se on mielenkiintoinen tapa tarkastella ihmisten välistä vuorovaikutusta syvällisemmin. Vuorovaikutus perustuu keskustelulle, ja kaikki asioille antamamme merkitykset pohjautuvat kulttuuriimme sekä kokemuksiimme asioista erilaisissa tilanteissa ja vuorovaikutussuhteissa.

Diskurssianalyylisiin voi tutustua tarkemmin esimerkiksi kirjallisuuden avulla. Suomenkielinen perusteos aiheesta on Jokisen, Juhilan & Suomisen kirjoittama Diskurssianalyysin aakkoset vuodelta 1993.

Lähteet

Hirsjärvi S (2007) Aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätökset. Teoksessa Hirsjärvi S, Remes P, Sajavaara P (2007) Tutki ja kirjoita. Keuruu. Otavan Kirjapaino Oy.

Jokinen A & Juhila K (1999) Diskurssianalyyttisen tutkimuksen kartta. Teoksessa: Jokinen A, Juhila K & Suoninen E (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere.Vastapaino.

Remes L (2011) Diskurssianalyysin perusteet. Teoksessa: Metsämuuronen J. Toim. Laadullisen tutkimuksen käsikirja. Helsinki. International Methelp Oy.

Suoninen E (2003) Tutkimusmetodit. Diskurssianalyysi. Luentodiat. www-dokumentti. https://www.jyu.fi/hum/aineistot/tutkijakoulu/suoninen.pdf. Luettu 8.2.2017.

Suoninen E (1999) Näkökulma sosiaalisen todellisuuden rakentumiseen. Teoksessa: Jokinen A, Juhila K & Suoninen E (1999) Diskurssianalyysi liikkeessä. Tampere. Vastapaino.

Suoninen E (2014) Päivittäinen vuorovaikutus. Teoksessa: Suoninen E, Pirttilä-Bacman A-M, Lahikainen A, Ahokas M (2014) Arjen sosiaalipsykologia. Helsinki. Sanoma Pro Oy.