Keskiviikon tutkimusmenetelmien viimeinen luento käsitteli kulttuurintutkimusta. Kato oli käynyt kuulijoiden keskuudessa. Joku tuumasi, että jäljellä olevat kirjoittavat blogia kyseisestä aiheesta. Tutkimusmenetelmänä kulttuurintutkimus on mielenkiintoinen ja terveystieteisiin hyvin soveltuva.
Kulttuuri on tarkoittanut alun perin viljelyä, maanviljelystä. Kulttuurin määritelmä on aikojen saatossa laajentunut koskemaan monia asioita, siitä syystä sen määrittäminen voi olla vaikeaa. Kulttuuria on määritelty muun muassa monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, joka rakentuu tiedosta, uskomuksista, taiteesta, moraalista, laista, tavoista ja tottumuksista. Tai kulttuuri on jaettujen merkitysten ja kokemusten ymmärtämistä. (Tiirinki 2017.) Kulttuurin määrittäminen vaatii rajausta sanan moni-ilmeisyytensä vuoksi. Rajaaminen on tärkeää, jotta kaikilla on yhtäläinen käsitys siitä, mitä kulttuurilla kyseisessä kontekstissa tarkoitetaan.
Kulttuurintutkimus on laadulliseen tutkimukseen pääsääntöisesti kiinnittyvä tutkimusmenetelmä. Määrällistäkin tutkimusta voidaan tehdä. Kulttuurintutkimus on teoreettinen malli, viitekehys. Siinä on kysymys arvojen, asenteiden ja käsitysten ymmärtämisestä ja syventämisestä. Kulttuurintutkimus on hyödyllinen, kun halutaan analysoida eri kokemusmaailmoja samassa tutkimusviitekehyksessä. Kulttuurintutkimus on soveltavaa tutkimusta. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää käytännössä. Esimerkiksi terveyskeskuksen asiakaskokemuksista saatua tietoa voidaan käyttää hyväksi parantamaan terveyskeskuksen toimintaa asiakaslähtöisemmäksi. Kokemuksista saatua tietoa organisaatiot voivat hyödyntää kriittisessä itsearvioinnissa ja toimintamallien uudelleen kehittämisessä. (Tiirinki 2017.)
Kulttuurintutkimuksen menetelmiä ovat (1) etnografia, joka on yleisesti käytetty menetelmä. Etnografiassa tarkastellaan tutkittavaa ilmiötä holistisesti eli kokonaisvaltaisesti tietyssä kontekstissa. Tavoitteena on tutkia kulttuurisia prosesseja ja toimijoiden niille antamia merkityksiä, ymmärtää tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Tarkoituksena on saada näkymätön näkyväksi. (2) Fenomenografia on tutkimus, jossa tutkitaan ihmisten käsityksiä samasta ilmiöstä ja niiden vaihtelusta. Lähtökohtana on olettamus, että oli asia mikä hyvänsä, ihmiset tulkitsevat, ymmärtävät ja kokevat asioita eri tavalla. (3) Fenomenografisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ilmiöstä sen koko laajuudessaan. (Tiirinki 2017.) (4) Narratiivisuus kulttuurintutkimuksena on kertomuksen, tarinan analyysiä. Narratiivisuus on lähestymistapa, jossa kertomukset ovat tapa ymmärtää omaa elämää ja tehdä oman elämän tapahtumia merkityksellisiksi. (Hirsjärvi ym. 2009.)
Terveystieteissä kulttuurintutkimus koskettaa aina erilaisia rajapintoja esimerkiksi terveyskeskus -- asiakas. Rajapintojen tutkiminen kulttuurintutkimuksen keinoin lisää ymmärrystä terveyspalveluiden monitulkintaisista ja kompleksisista toimintakulttuureista. Ymmärrys mahdollistaa avoimen keskustelun terveyspalveluiden kehittämisestä. (Tiirinki 2017.) Yksi keskeisistä kehittämisen osa-alueista on ollut jo pidemmän aikaa asiakkaan näkökulman huomioiminen. Miten asiakkaan osallistumista ja vaikuttamista voidaan kehittää terveyspalveluiden käyttäjänä. Kulttuurintutkimuksella saadaan asiakkaan ääni esille. Terveystiede tarjoaa ja on tarjonnut kulttuurintutkimukselle monia näkökulmia, joista terveydenhuoltoa voi tutkia. Tutkittu on muun muassa asiakkaan, työyhteisön, johtamisen, organisaation ja terveyspalveluiden näkökulmista. Myös kulttuurin merkityksestä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu. Kulttuurilla on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.
LÄHTEET
Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. (2009) Tutki ja kirjoita. Porvoo. Tammi.
Tiirinki H (2017) Kulttuurintutkimus terveystieteissä. Luentomateriaali. Oulun Yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti