Laadullinen lähestymistapa- vapaammin, mutta kriittisesti!

11.1.2017. Hanna Tiiringin pitämillä luennoilla perehdyttiin laadullisen aineiston tutkimusprosessiin. Luennoilla asiaa lähestyttiin perinteisen luennoinnin lisäksi reflektiokeskustelujen avulla. Pienemmissä ryhmissä pohdittiin tutkimussuunnitelman tekemistä ja mietittiin valmiiksi annettujen tutkimusaiheiden perusteella tutkimuksen tekemiseen liittyviä kysymyksiä. Keskustelut elävöittivät terveystieteiden maisterivaiheen opiskelijoiden näkökulmasta erittäin tärkeää luentoa, ja niiden ansioista jokaisen aivosolut joutuivat mukavalla tavalla virittäytymään asiaan. Näistä keskusteluista lisää blogin edetessä. Ensisijaisena lähteenä tässä blogikirjoituksessa on käytetty Hanna Tiiringin luentomateriaalia ja luentojen aikana tehtyjä muistiinpanoja.

Luennon alussa palauteltiin mieliin, mitä laadullinen tutkimus on. Kandidaatintutkielman työstämisen jälkimainingeissa laadullisen tutkimuksen ytimeen päästiin nopeasti ja keskustelun tuloksena voidaan todeta, että laadullisella tutkimuksella pyritään kuvailemaan ja ymmärtämään inhimillistä todellisuutta, ja sen kohteena olevia ihmisten kokemuksia pyritään havainnollistamaan lukijalle sanoilla numeroiden sijaan. Luennon aikana keskustelun pohjalta syntynyttä määritelmää syvennettiin. Laadullinen tutkimus on empiiristä tutkimusta, jossa aihetta lähestytään ja aineisto kerätään sekä analysoidaan tieteellisillä, laadullisilla menetelmillä. Tutkimuksella pyritään rakentamaan ymmärrystä sekä jäsentämään ja selittämään ihmisten todellisuuteen ja kokemuksiin liittyviä ilmiöitä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa teorioita ja välineitä käytännön työn kehittämiseen. Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä ovat uuden kartoittaminen, kokonaisvaltaisuus, ihmisläheisyys, tulkinnallisuus, subjektiivisuus ja asiasidonnaisuus.

Laadullinen tutkimus sopii hyvin käytettäväksi juuri terveystieteiden kontekstissa, koska se on ihmislähtöistä ja sen avulla pyritään edistämään ihmisten hyvinvointia. Juuri ihmisten todellisuuden kuvaaminen tekee terveystieteiden laadullisesta tutkimuksesta niin mielenkiintoista. Ja samalla äärimmäisen haastavaa. Kun on kyse ihmisten ainutlaatuisen todellisuuden tutkimisesta, pohtimisen arvoista on, voidaanko tutkittavasta ilmiöstä löytää yhtä yleistettävää ja toistettavaa totuutta. Tutkittavien ihmisten ja tutkijan omat arvot, asenteet ja motiivit vaikuttavat aina lopputulokseen. (Metsämuuronen 2011).

Tieteenfilosofiaa- halusippa tai et!

Luennoilla tutustuttiin laadullisen tutkimuksen tieteenfilosofiseen taustaan. Tutkimuksen merkityksen onnistumisen kannalta filosofinen pohdinta on ensiarvoisen tärkeää. Ilman sitä aiheen keskeisten käsitteiden määritys ja hahmottamien on vaikeaa sekä aiheeseen soveltuvien tutkimusmenetelmien valinta on haasteellista. Kyse on tutkittavan ilmiön todellisen olemuksen hahmottamisesta. Tieteenfilosofia ohjaa tutkijaa myös metodologissa valinnoissa. Laadullisen tutkimuksen ontologia pitää sisällään ajatuksen siitä, mitä tutkittavasta ilmiöstä voidaan tietää ja miten tutkittava kohde ymmärretään ja käsitetään. Ontologia vastaa tutkijan kysymykseen mitä. Epistemologia puolestaan määrittää sen, mitä kriteereitä tutkimuksessa käytetyn tiedon pitää täyttää ja millä metodeilla tietoa käsitellään. Epistemologia vastaakin tutkijan kysymykseen miten. (Tiirinki 2017.)

”Which way you ought to go depends on where you want to get to” - Lewis Carrol

Kun tutkimuksen aihe ja keskeiset käsitteet ovat valmiina, on viimeistään aika pohtia tutkimustehtäviä ja tutkimuksessa käytettäviä aineiston keruu- ja analyysimenetelmiä. Tässä vaiheessa epistemologia ohjaa tutkijaa. Menetelmävalinnat tehdään sen mukaan, minkälaista tietoa tutkittavasta asiasta jo tiedetään ja minkälaista tietoa tutkittavasta ilmiöstä halutaan tuottaa. Ennen tutkimuksen aineiston keruuta on tutkijalla oltava kirkkaana mielessä tutkimuksen idea, keskeiset käsitteet ja käytettävät lähestymistavat (Tiirinki 2017).

Laadullinen tutkimus etenee hermeneuttisen kehän mukaisesti, eli tiedon kerääntyessä tutkijan esiymmärrys aiheesta syvenee ja tutkija voi vielä joutua pohtimaan tutkimustehtäväänsä tai keskeisiä käsitteitään (Puusa 2008). Alussa tietoa kertyy paljon, mutta se tarkentuu ja täsmentyy prosessin etenemisen myötä (Tiirinki 2017). Tidon kertyessä on kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä oma valittu suunta, eli tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet.

Suunnitelma - tutkimuksen punainen lanka

Ensimmäisessä reflektiokeskustelussa pohdittiin, mikä on tutkimussuunnitelman tehtävä. Keskusteluista nousi seuraavanlaisia ajatuksia: tutkimussuunnitelmasta selviää tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys. Se kertoo, mitä tehdään, miksi tehdään ja miten tehdään. Suunnitelma on tutkimuksen punainen lanka ja runko tulevalle tutkimukselle. Tutkimussuunnitelma rajaa aihetta, valmistaa tutkimuksen tekoon ja ohjaa tutkijaa tutkimuksen edetessä. Suunnitelmaa käytetään myös tutkimuslupien ja rahoituksen hakemiseen.

Tutkimussuunnitelmasta tulee edellä mainittujen pohdintojen lisäksi käydä ilmi tutkimuksen nimi, tausta, tarkoitus ja tutkimustehtävät. Laadullisessa, empiirisessä tutkimuksessa tutkimustehtävät tarkentuvat aineistoon perehtyessä ja saattavat muuttua vielä aineistonkeruun aikana. Lisäksi suunnitelmassa esitellään tutkimuksen keskeiset käsitteet ja kuvataan aineistonkeruu – ja analyysimenetelmät. Suunnitelmassa otetaan kantaa tutkimuksen luotettavuuteen ja eettisyyteen.

Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu tieteellisistä lähteistä systemaattisesti haetusta tiedosta. Relevantin aineiston keruu ei onnistu, elleivät tutkimuksen keskeiset käsitteet ole tiedossa ennen sitä.

Aineistonkeruu - ketä, miten ja missä ja miksi?

Laadullisen tutkimuksen aineistonkeruuseen liittyen tutkija joutuu pohtimaan useita asioita. On mietittävä esimerkiksi, ketkä soveltuvat tiedonantajiksi ja sopiva otantamenetelmä. Yleisimpiä otantamenetelmiä laadullisessa tutkimuksessa ovat hankinnanvarainen otanta, lumipallotekniikka ja ryväsotanta. Lisäksi aineistonkeruuseen liittyen on pohdittava, miten tiedonantajia lähestytään ja millä keinoin aineisto kerätään. Haastatteluun liittyvät käytännön asiat, kuten tallentamistapa on hyvä päättää ajoissa. Lisäksi on mietittävä omat resurssit, esimerkiksi haastatteluihin käytettävän ajan suhteen. Haastattelujen tekemisessä on tärkeää huomioida se, että ne tulisi tehdä aina haastateltavan omassa kontekstissa, eli kotona, työpaikalla tai sairaalan osastolla. Myös oma henkinen valmistautuminen on tärkeää. Haastattelujen tekeminen voi tuntua aluksi haastavalta, mutta onneksi harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Havainnointia voidaan myös käyttää aineistonkeruumenetelmänä laadullisessa tutkimuksessa. Tällöinkin on pohdittava kriittisesti, mitä havainnoinnilla halutaan selvittää ja perusteltava ketä havainnoi sekä miksi havainnoi.Laadullisen tutkimuksen aineistona voidaan käyttää myös valmiita dokumenttiaineistoja, kuten kokousmuistioita, sanomalehtiä tai päiväkirjoja. Tiedonkeruuseen on nykyään tarjolla useita menetelmiä perinteisten haastattelujen lisäksi ja digitalisoitumisen myötä niitä kehitetään koko ajan lisää. Tutkijan tulee aina kyetä perustelemaan valintansa ja hänen on otettava huomioon myös se, että valitut menetelmät ovat tieteellisesti hyväksyttyjä. Tutkijan on myös aina varmistuttava valintojensa eettisyydestä. Aineiston kertyessä on hyvä pysähtyä välillä kriittisesti tarkastelemaan, että kerätty aineisto vastaa tutkimustehtävään.

Toisessa reflektiokeskustelussa pohdittiin valmiin aiheen perusteella, ketkä voisivat toimia tutkimuskohteina, tai minkälaista tietoa halutaan kerätä kyseessä olevassa tutkimuksessa. Tutkimuksen aiheena oli: Soten tietotarpeet ja nykyinen tiedontuotanto terveydenhuollon johtamisen näkökulmasta. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka monesta eri näkökulmasta tutkimusaihetta voi lähestyä. Tutkimuskohteiksi ehdotettiin käytännön esimiehiä hallinnon eri tasoilta ja asiantuntijoita esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Todettiin, että tutkimuksen konteksti vaikuttaa tiedonantajien valintaan. Kyseessä olevaa tutkimusta voi pohdintojemme perusteella lähestyä joko käytännössä tarvittavan tiedon tai olemassa olevan tiedon välityksen kautta. Asiaa voi lähestyä myös asiakasnäkökulmasta; mitä tietoa terveydenhuollon johtajat kokevat asiakkaiden tarvitsevan. Reflektiotehtävä osoitti jälleen, että laadullisessa tutkimuksessa on erittäin paljon mahdollisuuksia, eikä aina kannata lähestyä tutkimusaihetta miettien, mikä on oikein, vaan sen mukaan, mitä halutaan tutkia.

Luentojen kolmas reflektiotehtävä perustui myös valmiiseen aiheeseen eli terveyspalveluiden asiakaslähtöisyyteen perusterveydenhuollossa. Pohdimme, mitä tarkoittaisivat kyseessä olevassa tutkimuksessa avoin haastattelu, teemahaastattelu tai strukturoitu haastattelu. Jälleen huomattiin, että aihetta voi lähestyä useammasta näkökulmasta, eli esimerkiksi esimiesten, hoitajien tai asiakkaiden kokemuksia tai odotuksia kartoittamalla. Avoimet kysymykset soveltuisivat vaikkapa asiakkaiden odotuksien kuvailemiseen. Teemahaastattelu tai strukturoitu haastattelu soveltuvat tarkempaa kokemusten kuvaamista varten.

Pari sanaa eettisyydestä ja aineiston keruun jälkeiset jatkot...

Laadullisen tutkimuksen ihmisläheisyyden vuoksi tutkimuksen teon eettisyys korostuu. On huolehdittava tutkimusluvista, osallistujien suostumuksesta ja anonymiteetin varmistamisesta. Laadullinen tutkimusprosessi jatkuu aineistonkeruun jälkeen aineiston valmistelulla analyysiä varten, aineiston varsinaisella analyysillä, tulosten raportoinnilla ja luotettavuuden arvioinnilla. Aineiston valmisteluun kuuluu esimerkiksi haastattelujen auki kirjoittaminen ja samanaikainen aineistoon perehtyminen, jolloin analyysi käynnistyy. Laadullisen tutkimuksen aineisto analysoidaan usein sisällön analyysin avulla. Tulosten raportointi tapahtuu kuvailemalla ja havainnollistamalla. Raportti valmistuu usein analyysivaiheen kanssa päällekkäin. Pohdinnan tulee olla syvällistä, mutta tarpeeksi laajaa ja sitä tulee tukea teorialla. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan esimerkiksi pohtimalla sen uskottavuutta, vahvistettavuutta, reflektiivisyyttä ja siirrettävyyttä. Näihin asioihin kannattaa perehtyä kunnolla ennen tutkimuksen tekoa. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi Metsämuurosen (2011) Laadullisen tutkimuksen käsikirja tai Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä samalta vuodelta, Denzin & Lincoln (2011) Handbook of Qualitative Research tai Polit & Beck (2011) Nursing Research – Generating and assessing evidebńce for nursing practice.

Vertailtaessa määrälliseen tutkimukseen, laadullinen tutkimus antaa tutkijoille vapaammat kädet menetelmävalintojen suhteen, mutta vaatii samalla myös kriittisyyttä omia valintoja kohtaan. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan omat asenteet ja ennakko-oletukset asiasta pyrkivät vaikuttamaan tulokseen. Tutkijan oma intuitio ja asioiden yhdistämis- ja luokittelutapa ohjaavat monia prosessiin liittyviä valintoja ja tutkijan tulee tiedostaa tämä koko tutkimusprosessin ajan (Metsämuuronen 2011). Tämän takia kriittisyyden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, eikä unohtaa. Vapaammasta lähestymistavasta huolimatta laadullinen tutkimus ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin määrällinen.

LÄHTEET:

Metsämuuronen J. 2011. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International methelp. OY. Helsinki.

Puusa A. 2008. Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Premissi 4 

    (36-42).

Tiirinki H. 2017. Laadullisen tutkimuksen hankintaprosessi.    Luentomateriaalit. Tammikuu 2017.