Määrällinen? - Mielipiteitä, asenteita, ominaisuuksia tai käyttäytymistä
Määrällisen tutkimuksen ominaispiirteitä ovat strukturointi, mittaaminen, tiedon esittäminen numeroin, tutkimuksen objektiivisuus ja vastaajien suuri lukumäärä. Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä antaa yleisen kuvan muuttujien välisistä suhteista ja eroista. Kysymys kuuluu: kuinka paljon, miten paljon. Tutkittavan asian käsitteet ja teoria operationalisoidaan, eli muutetaan mitattavaan muotoon ja niin, että se on kaikkien ymmärrettävissä. (Vilkka,2007.)
Määrällisen tutkimuksen aineisto kerätään yleensä kysymyksiltään vakioidulla lomakkeella, haastattelulla (strukturoitu lomake), systemaattisella havainnoinnilla tai käyttämällä valmiita rekistereitä ja tilastoja. Kyselylomakkeessa muoto on vakioitu eli kaikilta kysytään samat asiat samassa järjestyksessä ja samalla tavalla. Kysely on yleinen tapa aineiston keräämiselle. Sähköpostitse tai internetissä toteutettavissa kyselyissä on oltava tarkka IP-numeron kanssa, jotta voidaan taata anonymiteetti. Kyselyn teon yhteydessä on joko suljettava pois se mahdollisuus, että sen avulla voisi jäljittää vastaajan tai informoitava tutkittavaa tästä IP-numeron aiheuttamasta tunnistusmahdollisuudesta. Kysely sopii silloin tiedon keräämiseen, jos tutkittavat ovat hajallaan. Ongelmana voi olla lomakkeiden palautumisen hitaus. Uusintakyselyt nostavat tutkimuksen kustannuksia. Resurssipuitteet kannattaa tuoda esille raportissa.
Haastattelussa aineisto on välittömästi tutkijan käytössä, eikä niitä tarvitse odotella. Tutkimusaineiston kerääjäksi kuitenkin tarvitaan usein useampi henkilö (resurssit?), koska vastaajien määrä on suurempi kuin laadullisessa. Tutkijan on myös huomioitava oman toiminnan vaikutus vastauksiin. On hyvä tiedostaa oma kehon kieli ja miettiä, voiko vaikuttaa tutkittavan vastauksien suuntaan tietämättään. Myös henkilökohtaisien asioiden kysyminen haastattelussa voi olla haasteellisempaa. Uskaltaako tutkittava vastata rehellisesti arkoihin kysymyksiin?
Systemaattisessa havainnoinnissa ei tehdä tulkintoja ihmisten käyttäytymisestä. Havainnoijalla on havainnointilomake, jota hän täyttää. Havainnoinnin kohteena voi olla esimerkiksi ihminen, mainoksia, sanoma-aikakausilehtiä, blogeja tai internetin keskustelufoorumeita. Havainnointi on järjestelmällistä ja suuntautuu tutkimussuunnitelmassa määriteltyihin asioihin. Havainnoinnissa voi myös käyttää videointia ja tehdä itse havainnoinnin myöhemmin. Pitää tuolloin kuitenkin miettiä, miten paljon videointi voi muuttaa tutkittavien käyttäytymistä.
Valmiiden aineistojen saaminen voi olla luvan varaista ja niiden saamisesta voi joutua maksamaan jonkin verran. Tukijan on hyvä tietää, mihin tarkoitukseen tutkimusaineisto on alun perin kerätty ja kiinnittää huomiota lähdekritiikkiin.
Otantamenetelmä on tapa, jolla havaintoyksiköt valitaan perusjoukosta. Määrällisessä tutkimuksessa ajatuksena on pystyä yleistämään otoksesta saatu tulos perusjoukkoon.
Tällöin tietenkin halutaan hyvin koko perusjoukkoa kuvaava otos. Usein tiedon keräämisessä on katoa, jolloin kaikkia otoksen henkilöitä ei tavoiteta, vastaamatta jättäneet ja ne, jotka jättävät tutkimuksen kesken. Otantamenetelmän valintaan vaikuttaa perusjoukon koko, onko perusjoukko tarkkaan määritelty ja tunnettu, minkä verran perusjoukosta on tietoa ja ominaisuuksien järjestys perusjoukossa. Otoksen edustavuuteen vaikuttaa perusjoukon ominaisuudet ja millaista tarkkuutta tutkimuksella tavoitellaan.
Määrällinen tutkimus tuntuu helpolta sinänsä, kun on käytössä sähköpostit ja webropol-alustat nykyään. Mutta tosiasia on, että vastausprosentti useasti on tällaisissa kyselyissä aika alhainen. Nykyään tuntuu, että pitäisi olla joku kannustin kyselyyn vastaamiseen. Useasti näkee, että kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan tavarapalkintoja, jotta ihmiset vastaisivat enemmän. Ehkä tutkimuksen tarkoitus henkilökohtaisella tasolla jää kaukaiseksi ja ihmiset eivät koe niistä olevan itselle hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti