Content analysis on sisällön analyysimenetelmä tai tutkimusmenetelmä.
Sillä on pitkä historia kirkon hymnien tarkastelusta tämän päivän tutkimuksen
maailmaan. Tieteellisesti hyväksytyksi analyysimenetelmäksi se tuli
Kööpenhaminan kokouksesta vuodesta 1990 lähtien. Sisällön analyyseja on tehty
monenlaisista kirjallisista materiaaleista, kuten sanomalehdistä,
lehtiartikkeleista, ilmoituksista ja poliittisista puheista. Sisällön
analyysillä luodaan kategorioita, käsitteellisiä malleja, -rakenteita ja
-karttoja tarkasteltavana olevan ilmiön tutkimiseen. Tavoitteena on siis
kuvailla jotakin ilmiötä ja ihmisten kokemuksia, ei selitellä käsitteiden
välisiä yhteyksiä tai yleistää tutkimustuloksia, mutta voidaan pohtia tuloksien
siirrettävyyttä.
Sisällön analyysissä on kahdenlaista lähestymistapaa, induktiivinen- ja
deduktiivinen lähestymistapa. Miten määritellä kyseiset lähestymistavat? Se voi
olla toisinaan vaikeaa. Olennaista on pitää kirkkaana mielessä tutkimuksen
tarkoitus, tutkimuskysymykset, minkälaista dataa halutaan, kvantitatiivista vai
kvalitatiivista? Kvantitatiivista tietoa haluttaessa, lähestymistapa on aina
deduktiivinen. Kaikki tieto on saatettavissa objektiivisesti mitattavaan
muotoon. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tietoa kuten ihmisten kokemuksia ei
voida mitata. Sisällön analyysiä varten aineistoa voidaan kerätä
haastattelemalla, havainnoimalla, erilaisista kirjallisista materiaaleista tai
näiden yhdistelmistä.
Sisällön analyysin tekeminen alkaa valmistelusta. Analysoidaan lause
kerrallaan, vastaako se tutkimuskysymykseen. Sitä seuraa avoin koodaaminen,
etsitään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Tätä jatketaan eli abstrahoidaan
niin pitkälle kuin se on mahdollista. Tutkimuksen raportoinnissa luotettavuuden
osoittamiseksi esitetään analyysipolku, joka kertoo miten analyysiin on päästy.
Välttämättä sitä ei aina pystytä esittämään. Deduktiivisessa sisällön
analyysissä käytetään strukturoitua tai strukturoimatonta analyysimallia
riippuen tutkimuksen tarkoituksesta. Tulosten raportoinnissa kuvaillaan
käsitteiden sisällöt/kategoriat, alakäsitteet ja alakategoriat ja avoimet
koodit. Käytetään alkuperäisiä lainauksia, mutta on kiinnitettävä huomiota
niiden määrään. Runsas lainausten käyttö ei ole tarkoitus, sillä se vie huomion
pois tuloksista. Sopivassa määrin lainaukset elävöittävät raportointia ja
tekevät siitä ymmärrettävän.
LÄHTEET
Kyngäs, H. 2017 Inductive and deductive approach to gualitative content
analysis. Luento. Oulun yliopisto.
Tekstin koonnut Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti