Mittarin arviointi ja testaus sekä interventiotutkimuksista – luennot 18.1.17

Päivän aiheista oli kertomassa kolme luennoitsijaa, joista ensimmäinen (väitöstutkija Markus Karttunen) luennoi kyselylomakkeen arvioinnista ja testauksesta. Toisena luennoitsijana toimi tutkijatohtori Heidi Ruotsalainen ja kolmantena kurssin vastuuopettajana toimiva tutkijatohtori Hanna Tiirinki.

MITTARIN ARVIOINNISTA JA TESTAUKSESTA

Kyselylomakkeen testauksessa käytetään tutkijan itsensä kokoamaa asiantuntijapaneelia, johon tutkija pyrkii keräämään tutkimuksen kannalta sopivia asiantuntijoita. Asiantuntijoita on hyvä saada paneeliin niin, että he edustavat tutkimuksen eri näkökulmia: mukana on hyvä olla niin alan ammattilaisia, kl. asiantuntijoita, aihepiiriä tutkineita tutkijoita ja lisäksi tilastotieteen osaajia, jotka osaavat huomioida käytettyihin tilastotieteen menetelmiin liittyviä reunaehtoja ja muita tekijöitä. Paneelin kokoonpanon tutkija perustelee tutkimusraportissaan.

Asiantuntijapaneelia käytetään tutkimuksessa hyödynnettävän mittarin arviointiin ja testaukseen, koska tutkija yksin voi harvoin arvioida mittaria riittävän objektiivisesti ja monipuolisen asiantuntevasti, kuin joukko sopivia asiantuntijoita. Asiantuntijapaneelin käyttö liittyy hyvään tutkimuskäytäntöön ja estää mm. tutkimuksen sävyttymisen tutkijan omilla ennakkokäsityksillä. Tutkija yksin on voinut jättää epähuomiossa jotain huomaamatta, jotain ehkä puuttuu, jotain on ehkä liikaa. Lisäksi asiantuntijapaneeli auttaa tutkijaa maksimoimaan mittarin – tutkimuksen sisällön paikkansa pitävyyttä ja pätevyyttä.

Mittarin hyvyyttä tarkastellaan niin sanottujen luotettavuusindeksien (engl. CVI = content validy index) avulla. Kuinka ne lasketaan?

·        Yhdelle kysymykselle lasketaan ns. I-CVI = olennaiset väittämät jaettuna asiantuntijoiden määrällä

o   jos asiantuntijoita alle 5, tavoitteena indeksi 1

o   jos asiantuntijoita 5 tai enemmän, tavoitellaan indeksiä > 0.78

·        Koko mittarille käytetään mittaria S-CVI/Ave

o   S-CVI/Ave = I-CVI -arvojen summa jaettuna väittämien määrällä

o   tavoite > 0.90

·        S-CVI/UA = oleellisten väittämien määrä jaettuna kaikkien väittämien määrällä

à näistä raportoitava ainakin S-CVI/Ave (UA ei välttämätön)

INTERVENTIOTUTKIMUKSISTA

Toisena aiheena päivän luennoilla oli interventiotutkimukset. Tutkimustyyppi on yleinen ja itseäni henkilökohtaisesti kiinnostava, sillä olen suunnitellut rakentavani graduni interventioasetelmaan pohjaten. Interventiot ovat toimenpiteitä tai toimintaa, joiden tavoitteina on saada aikaan muutos kohderyhmän käyttäytymisessä. Terveystieteissä interventioilla pyritään usein edistämään ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.

Intervention komponentteja ovat ennen interventiota tehtävä suunnitelma, joka käsittää intervention teoreettiseen taustaan paneutumisen ja mahdollisten taustassa olevien puutteiden täydentämisen erilaisin menetelmin. Intervention komponentteja ovat lisäksi toteutusvaihe ja kontekstiin liittyvien muuttujien vakiointi/raportointi. Samoin pohditaan, mitä interventiossa arvioidaan ja mihin halutaan muutos. Millä mittareilla muutos mitataan ja kuinka pitkään tilannetta seurataan. Loppuvaiheessa arvioidaan, mikä interventiossa toimi ja miksi samoin kuin tiedustellaan osallistujien (esim. ammattilaisten ja potilaiden kokemuksia toteutuksesta/tutkimuksesta.

Luennolla saimme samalla lisäoppia tutkimuksen perusteisiin liittyen: luennoitsija painotti tutkimuksen olevan hyödytöntä, mikäli siinä käytetään epäsopivia menetelmiä, kysytään huonoja tutkimuskysymyksiä tai jos tutkimusta ei onnistuta julkaisemaan oikea-aikaisesti tai ollenkaan. Samoin tutkimus ei hyödytä, mikäli siitä raportoidaan harhauttavasti tai väärin tai jos tutkimusta ei ole suunniteltu huolella, minkä takia ei tiedetä sen vaikutusmekanismeja.

Cochrane collaboration on laatinut ohjeistuksen harhan (engl. bias = systematic error from the truth in results vrt. random error) lähteiden arviointiin.

Harhan muodot:

·        valikoitumisharha (selection bias)

·        toteutusharha (performance bias)

·        mittauksiin/havainnointiin liittyvä harha (detection bias)

·        katoon liittyvä harha (attrition bias)

·        raportointiin liittyvä harha (reporting bias)

·        muut harhan lähteet (other sources of bias)

Tutkimusmenetelmänä kulttuurintutkimus terveystieteissä

Keskiviikon tutkimusmenetelmien viimeinen luento käsitteli kulttuurintutkimusta. Kato oli käynyt kuulijoiden keskuudessa. Joku tuumasi, että jäljellä olevat kirjoittavat blogia kyseisestä aiheesta. Tutkimusmenetelmänä kulttuurintutkimus on mielenkiintoinen ja terveystieteisiin hyvin soveltuva.

Kulttuuri on tarkoittanut alun perin viljelyä, maanviljelystä. Kulttuurin määritelmä on aikojen saatossa laajentunut koskemaan monia asioita, siitä syystä sen määrittäminen voi olla vaikeaa. Kulttuuria on määritelty muun muassa monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, joka rakentuu tiedosta, uskomuksista, taiteesta, moraalista, laista, tavoista ja tottumuksista. Tai kulttuuri on jaettujen merkitysten ja kokemusten ymmärtämistä. (Tiirinki 2017.) Kulttuurin määrittäminen vaatii rajausta sanan moni-ilmeisyytensä vuoksi. Rajaaminen on tärkeää, jotta kaikilla on yhtäläinen käsitys siitä, mitä kulttuurilla kyseisessä kontekstissa tarkoitetaan.


Kulttuurintutkimus on laadulliseen tutkimukseen pääsääntöisesti kiinnittyvä tutkimusmenetelmä. Määrällistäkin tutkimusta voidaan tehdä. Kulttuurintutkimus on teoreettinen malli, viitekehys. Siinä on kysymys arvojen, asenteiden ja käsitysten ymmärtämisestä ja syventämisestä. Kulttuurintutkimus on hyödyllinen, kun halutaan analysoida eri kokemusmaailmoja samassa tutkimusviitekehyksessä. Kulttuurintutkimus on soveltavaa tutkimusta. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää käytännössä. Esimerkiksi terveyskeskuksen asiakaskokemuksista saatua tietoa voidaan käyttää hyväksi parantamaan terveyskeskuksen toimintaa asiakaslähtöisemmäksi. Kokemuksista saatua tietoa organisaatiot voivat hyödyntää kriittisessä itsearvioinnissa ja toimintamallien uudelleen kehittämisessä. (Tiirinki 2017.)


Kulttuurintutkimuksen menetelmiä ovat (1) etnografia, joka on yleisesti käytetty menetelmä. Etnografiassa tarkastellaan tutkittavaa ilmiötä holistisesti eli kokonaisvaltaisesti tietyssä kontekstissa. Tavoitteena on tutkia kulttuurisia prosesseja ja toimijoiden niille antamia merkityksiä, ymmärtää tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä. Tarkoituksena on saada näkymätön näkyväksi. (2) Fenomenografia on tutkimus, jossa tutkitaan ihmisten käsityksiä samasta ilmiöstä ja niiden vaihtelusta. Lähtökohtana on olettamus, että oli asia mikä hyvänsä, ihmiset tulkitsevat, ymmärtävät ja kokevat asioita eri tavalla. (3) Fenomenografisessa tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita ilmiöstä sen koko laajuudessaan. (Tiirinki 2017.) (4) Narratiivisuus kulttuurintutkimuksena on kertomuksen, tarinan analyysiä. Narratiivisuus on lähestymistapa, jossa kertomukset ovat tapa ymmärtää omaa elämää ja tehdä oman elämän tapahtumia merkityksellisiksi. (Hirsjärvi ym. 2009.)


Terveystieteissä kulttuurintutkimus koskettaa aina erilaisia rajapintoja esimerkiksi terveyskeskus -- asiakas. Rajapintojen tutkiminen kulttuurintutkimuksen keinoin lisää ymmärrystä terveyspalveluiden monitulkintaisista ja kompleksisista toimintakulttuureista. Ymmärrys mahdollistaa avoimen keskustelun terveyspalveluiden kehittämisestä. (Tiirinki 2017.) Yksi keskeisistä kehittämisen osa-alueista on ollut jo pidemmän aikaa asiakkaan näkökulman huomioiminen. Miten asiakkaan osallistumista ja vaikuttamista voidaan kehittää terveyspalveluiden käyttäjänä. Kulttuurintutkimuksella saadaan asiakkaan ääni esille. Terveystiede tarjoaa ja on tarjonnut kulttuurintutkimukselle monia näkökulmia, joista terveydenhuoltoa voi tutkia. Tutkittu on muun muassa asiakkaan, työyhteisön, johtamisen, organisaation ja terveyspalveluiden näkökulmista. Myös kulttuurin merkityksestä ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu. Kulttuurilla on positiivisia terveys- ja hyvinvointivaikutuksia.



LÄHTEET
Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. (2009) Tutki ja kirjoita. Porvoo. Tammi.
Tiirinki H (2017) Kulttuurintutkimus terveystieteissä. Luentomateriaali. Oulun Yliopisto.

11.1.2017 Kyselylomakkeen laadinta- Valmis vai itse kehitelty?

Moni meistä on varmasti osallistunut johonkin tutkimukseen ja täyttänyt kyselylomakkeen. Kysely onkin yksi tutkimuksen teon keskeisiä elementtejä. Kyselylomake on mittaamisväline, jolla pyritään saamaan tietoa vastaajien mielipiteistä, arvoista, käyttäytymisestä, toiminnasta jne. Hyvin laadittu kyselylomake on tutkittavan asian kannalta ja vastausten analysoinnin kannalta tärkeä, joten sen laadintaan kannattaa tutkijalla käyttää aikaa ja vaivaa.

Mitä on käytännössä luotettavan mittarin kehittäminen? Kyselylomake, tai paremminkin voisi puhua mittarista, tulisi perustua tutkimusongelmiin ja aiempaan tietoon tai teoriaan. Jos tutkijalla on mahdollisuus saada käyttöönsä valmiiksi kehitetty ja testattu mittari, sitä kannattaa käyttää.  Valmiin mittarin muokkaaminen muuttaa sen luotettavuutta ja vertailtavuutta. Jos jotain tarvitsee poistaa, kannattaa se tehdä koko osion laajuisesti, ei yksittäisiä kysymyksiä poistamalla. Joskus tutkija joutuu kuitenkin kehittämään mittarin itse. Mittaria ei kannata lähteä rakentamaan kehittämällä/kopioimalla aikaisemmista tutkimuksista yksittäisiä kysymyksiä vaan kysymykset nousevat tutkijan tutkimusongelmasta. Yksittäisiä kysymyksiä kehittämällä vastausten analysointi jää pirstaleiseksi eikä tutkija välttämättä saa sitä tietoa, mitä oli alun perin hakemassa.

Mittarin kehittämiseen kannattaa käyttää aikaa. Kysymykset on esitestattava ennen varsinaista tutkimuskäyttöä. Vastaajat eivät välttämättä ymmärrä kysymyksiä niin kuin tutkija ne ymmärtää, jolloin tutkija ei saa sitä tietoa, mitä haluaisi saada. Esitestauksessa tutkija voi saada muutakin arvokasta tietoa mittarinsa toimivuudesta. Jos esitestauksen vastausprosentti on kovin pieni, voi tutkija miettiä, miksi. Onko mittari niin pitkä tai visuaalisesti vaikeasti hahmotettava, että esitestaajatkaan eivät halua tai osaa vastata. Esitestaus saattaa antaa tutkijalle myös tietoa kysymysten tarpeellisuudesta. Jos esitestaajien vastausten hajonta on pieni, onko kysymys tarpeellinen kun kaikki vastaavat samalla tavalla. Pilotoidessa mittaria kannattaa jättää palautteelle tilaa kysymysten lomaan. Pilotoinnin yhteydessä saa myös käytännön tietoa lomakkeen täyttöajasta, jos laittaa aloitus ja lopetus kellon ajoille paikat. 

Kyselyä toteuttaessa kyselylomakkeen mukaan on laitettava saatekirje, jossa vastaajille annetaan tietoa tutkimuksesta sekä selkeät vastausohjeet. Vastaajille on oltava rehellinen esimerkiksi siinä, kuinka kauan vastaaminen vie aikaa. Huonolla ohjeistuksella vastaajat vastaavat väärin tai tulkinnanvaraisesti. Huomiota kannattaa kiinnittää myös milloin kyselyn aikoo toteuttaa. Kohderyhmästä riippuen vuoden ajalla on väliä.

Tekstin koostanut: Elisa

Niko Männikön luennot: 11.1.17 Määrällisen tutkimusaineiston hankinta

Määrällinen? - Mielipiteitä, asenteita, ominaisuuksia tai käyttäytymistä


Määrällisen tutkimuksen ominaispiirteitä ovat strukturointi, mittaaminen, tiedon esittäminen numeroin, tutkimuksen objektiivisuus ja vastaajien suuri lukumäärä. Kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä antaa yleisen kuvan muuttujien välisistä suhteista ja eroista. Kysymys kuuluu: kuinka paljon, miten paljon. Tutkittavan asian käsitteet ja teoria operationalisoidaan, eli muutetaan mitattavaan muotoon ja niin, että se on kaikkien ymmärrettävissä. (Vilkka,2007.)

Määrällisen tutkimuksen aineisto kerätään yleensä kysymyksiltään vakioidulla lomakkeella, haastattelulla (strukturoitu lomake), systemaattisella havainnoinnilla tai käyttämällä valmiita rekistereitä ja tilastoja. Kyselylomakkeessa muoto on vakioitu eli kaikilta kysytään samat asiat samassa järjestyksessä ja samalla tavalla. Kysely on yleinen tapa aineiston keräämiselle. Sähköpostitse tai internetissä toteutettavissa kyselyissä on oltava tarkka IP-numeron kanssa, jotta voidaan taata anonymiteetti. Kyselyn teon yhteydessä on joko suljettava pois se mahdollisuus, että sen avulla voisi jäljittää vastaajan tai informoitava tutkittavaa tästä IP-numeron aiheuttamasta tunnistusmahdollisuudesta. Kysely sopii silloin tiedon keräämiseen, jos tutkittavat ovat hajallaan. Ongelmana voi olla lomakkeiden palautumisen hitaus. Uusintakyselyt nostavat tutkimuksen kustannuksia. Resurssipuitteet kannattaa tuoda esille raportissa.

Haastattelussa aineisto on välittömästi tutkijan käytössä, eikä niitä tarvitse odotella. Tutkimusaineiston kerääjäksi kuitenkin tarvitaan usein useampi henkilö (resurssit?), koska vastaajien määrä on suurempi kuin laadullisessa. Tutkijan on myös huomioitava oman toiminnan vaikutus vastauksiin. On hyvä tiedostaa oma kehon kieli ja miettiä, voiko vaikuttaa tutkittavan vastauksien suuntaan tietämättään. Myös henkilökohtaisien asioiden kysyminen haastattelussa voi olla haasteellisempaa. Uskaltaako tutkittava vastata rehellisesti arkoihin kysymyksiin?

Systemaattisessa havainnoinnissa ei tehdä tulkintoja ihmisten käyttäytymisestä. Havainnoijalla on havainnointilomake, jota hän täyttää. Havainnoinnin kohteena voi olla esimerkiksi ihminen, mainoksia, sanoma-aikakausilehtiä, blogeja tai internetin keskustelufoorumeita. Havainnointi on järjestelmällistä ja suuntautuu tutkimussuunnitelmassa määriteltyihin asioihin. Havainnoinnissa voi myös käyttää videointia ja tehdä itse havainnoinnin myöhemmin. Pitää tuolloin kuitenkin miettiä, miten paljon videointi voi muuttaa tutkittavien käyttäytymistä.

Valmiiden aineistojen saaminen voi olla luvan varaista ja niiden saamisesta voi joutua maksamaan jonkin verran. Tukijan on hyvä tietää, mihin tarkoitukseen tutkimusaineisto on alun perin kerätty ja kiinnittää huomiota lähdekritiikkiin.

Otantamenetelmä on tapa, jolla havaintoyksiköt valitaan perusjoukosta. Määrällisessä tutkimuksessa ajatuksena on pystyä yleistämään otoksesta saatu tulos perusjoukkoon.
Tällöin tietenkin halutaan hyvin koko perusjoukkoa kuvaava otos. Usein tiedon keräämisessä on katoa, jolloin kaikkia otoksen henkilöitä ei tavoiteta, vastaamatta jättäneet ja ne, jotka jättävät tutkimuksen kesken. Otantamenetelmän valintaan vaikuttaa perusjoukon koko, onko perusjoukko tarkkaan määritelty ja tunnettu, minkä verran perusjoukosta on tietoa ja ominaisuuksien järjestys perusjoukossa. Otoksen edustavuuteen vaikuttaa perusjoukon ominaisuudet ja millaista tarkkuutta tutkimuksella tavoitellaan.

Määrällinen tutkimus tuntuu helpolta sinänsä, kun on käytössä sähköpostit ja webropol-alustat nykyään. Mutta tosiasia on, että vastausprosentti useasti on tällaisissa kyselyissä aika alhainen. Nykyään tuntuu, että pitäisi olla joku kannustin kyselyyn vastaamiseen. Useasti näkee, että kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan tavarapalkintoja, jotta ihmiset vastaisivat enemmän. Ehkä tutkimuksen tarkoitus henkilökohtaisella tasolla jää kaukaiseksi ja ihmiset eivät koe niistä olevan itselle hyötyä.


            

Laadullinen lähestymistapa- vapaammin, mutta kriittisesti!

11.1.2017. Hanna Tiiringin pitämillä luennoilla perehdyttiin laadullisen aineiston tutkimusprosessiin. Luennoilla asiaa lähestyttiin perinteisen luennoinnin lisäksi reflektiokeskustelujen avulla. Pienemmissä ryhmissä pohdittiin tutkimussuunnitelman tekemistä ja mietittiin valmiiksi annettujen tutkimusaiheiden perusteella tutkimuksen tekemiseen liittyviä kysymyksiä. Keskustelut elävöittivät terveystieteiden maisterivaiheen opiskelijoiden näkökulmasta erittäin tärkeää luentoa, ja niiden ansioista jokaisen aivosolut joutuivat mukavalla tavalla virittäytymään asiaan. Näistä keskusteluista lisää blogin edetessä. Ensisijaisena lähteenä tässä blogikirjoituksessa on käytetty Hanna Tiiringin luentomateriaalia ja luentojen aikana tehtyjä muistiinpanoja.

Luennon alussa palauteltiin mieliin, mitä laadullinen tutkimus on. Kandidaatintutkielman työstämisen jälkimainingeissa laadullisen tutkimuksen ytimeen päästiin nopeasti ja keskustelun tuloksena voidaan todeta, että laadullisella tutkimuksella pyritään kuvailemaan ja ymmärtämään inhimillistä todellisuutta, ja sen kohteena olevia ihmisten kokemuksia pyritään havainnollistamaan lukijalle sanoilla numeroiden sijaan. Luennon aikana keskustelun pohjalta syntynyttä määritelmää syvennettiin. Laadullinen tutkimus on empiiristä tutkimusta, jossa aihetta lähestytään ja aineisto kerätään sekä analysoidaan tieteellisillä, laadullisilla menetelmillä. Tutkimuksella pyritään rakentamaan ymmärrystä sekä jäsentämään ja selittämään ihmisten todellisuuteen ja kokemuksiin liittyviä ilmiöitä. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa teorioita ja välineitä käytännön työn kehittämiseen. Laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä ovat uuden kartoittaminen, kokonaisvaltaisuus, ihmisläheisyys, tulkinnallisuus, subjektiivisuus ja asiasidonnaisuus.

Laadullinen tutkimus sopii hyvin käytettäväksi juuri terveystieteiden kontekstissa, koska se on ihmislähtöistä ja sen avulla pyritään edistämään ihmisten hyvinvointia. Juuri ihmisten todellisuuden kuvaaminen tekee terveystieteiden laadullisesta tutkimuksesta niin mielenkiintoista. Ja samalla äärimmäisen haastavaa. Kun on kyse ihmisten ainutlaatuisen todellisuuden tutkimisesta, pohtimisen arvoista on, voidaanko tutkittavasta ilmiöstä löytää yhtä yleistettävää ja toistettavaa totuutta. Tutkittavien ihmisten ja tutkijan omat arvot, asenteet ja motiivit vaikuttavat aina lopputulokseen. (Metsämuuronen 2011).

Tieteenfilosofiaa- halusippa tai et!

Luennoilla tutustuttiin laadullisen tutkimuksen tieteenfilosofiseen taustaan. Tutkimuksen merkityksen onnistumisen kannalta filosofinen pohdinta on ensiarvoisen tärkeää. Ilman sitä aiheen keskeisten käsitteiden määritys ja hahmottamien on vaikeaa sekä aiheeseen soveltuvien tutkimusmenetelmien valinta on haasteellista. Kyse on tutkittavan ilmiön todellisen olemuksen hahmottamisesta. Tieteenfilosofia ohjaa tutkijaa myös metodologissa valinnoissa. Laadullisen tutkimuksen ontologia pitää sisällään ajatuksen siitä, mitä tutkittavasta ilmiöstä voidaan tietää ja miten tutkittava kohde ymmärretään ja käsitetään. Ontologia vastaa tutkijan kysymykseen mitä. Epistemologia puolestaan määrittää sen, mitä kriteereitä tutkimuksessa käytetyn tiedon pitää täyttää ja millä metodeilla tietoa käsitellään. Epistemologia vastaakin tutkijan kysymykseen miten. (Tiirinki 2017.)

”Which way you ought to go depends on where you want to get to” - Lewis Carrol

Kun tutkimuksen aihe ja keskeiset käsitteet ovat valmiina, on viimeistään aika pohtia tutkimustehtäviä ja tutkimuksessa käytettäviä aineiston keruu- ja analyysimenetelmiä. Tässä vaiheessa epistemologia ohjaa tutkijaa. Menetelmävalinnat tehdään sen mukaan, minkälaista tietoa tutkittavasta asiasta jo tiedetään ja minkälaista tietoa tutkittavasta ilmiöstä halutaan tuottaa. Ennen tutkimuksen aineiston keruuta on tutkijalla oltava kirkkaana mielessä tutkimuksen idea, keskeiset käsitteet ja käytettävät lähestymistavat (Tiirinki 2017).

Laadullinen tutkimus etenee hermeneuttisen kehän mukaisesti, eli tiedon kerääntyessä tutkijan esiymmärrys aiheesta syvenee ja tutkija voi vielä joutua pohtimaan tutkimustehtäväänsä tai keskeisiä käsitteitään (Puusa 2008). Alussa tietoa kertyy paljon, mutta se tarkentuu ja täsmentyy prosessin etenemisen myötä (Tiirinki 2017). Tidon kertyessä on kuitenkin pidettävä kirkkaana mielessä oma valittu suunta, eli tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet.

Suunnitelma - tutkimuksen punainen lanka

Ensimmäisessä reflektiokeskustelussa pohdittiin, mikä on tutkimussuunnitelman tehtävä. Keskusteluista nousi seuraavanlaisia ajatuksia: tutkimussuunnitelmasta selviää tutkimuksen yhteiskunnallinen merkitys. Se kertoo, mitä tehdään, miksi tehdään ja miten tehdään. Suunnitelma on tutkimuksen punainen lanka ja runko tulevalle tutkimukselle. Tutkimussuunnitelma rajaa aihetta, valmistaa tutkimuksen tekoon ja ohjaa tutkijaa tutkimuksen edetessä. Suunnitelmaa käytetään myös tutkimuslupien ja rahoituksen hakemiseen.

Tutkimussuunnitelmasta tulee edellä mainittujen pohdintojen lisäksi käydä ilmi tutkimuksen nimi, tausta, tarkoitus ja tutkimustehtävät. Laadullisessa, empiirisessä tutkimuksessa tutkimustehtävät tarkentuvat aineistoon perehtyessä ja saattavat muuttua vielä aineistonkeruun aikana. Lisäksi suunnitelmassa esitellään tutkimuksen keskeiset käsitteet ja kuvataan aineistonkeruu – ja analyysimenetelmät. Suunnitelmassa otetaan kantaa tutkimuksen luotettavuuteen ja eettisyyteen.

Tutkimuksen teoreettinen tausta koostuu tieteellisistä lähteistä systemaattisesti haetusta tiedosta. Relevantin aineiston keruu ei onnistu, elleivät tutkimuksen keskeiset käsitteet ole tiedossa ennen sitä.

Aineistonkeruu - ketä, miten ja missä ja miksi?

Laadullisen tutkimuksen aineistonkeruuseen liittyen tutkija joutuu pohtimaan useita asioita. On mietittävä esimerkiksi, ketkä soveltuvat tiedonantajiksi ja sopiva otantamenetelmä. Yleisimpiä otantamenetelmiä laadullisessa tutkimuksessa ovat hankinnanvarainen otanta, lumipallotekniikka ja ryväsotanta. Lisäksi aineistonkeruuseen liittyen on pohdittava, miten tiedonantajia lähestytään ja millä keinoin aineisto kerätään. Haastatteluun liittyvät käytännön asiat, kuten tallentamistapa on hyvä päättää ajoissa. Lisäksi on mietittävä omat resurssit, esimerkiksi haastatteluihin käytettävän ajan suhteen. Haastattelujen tekemisessä on tärkeää huomioida se, että ne tulisi tehdä aina haastateltavan omassa kontekstissa, eli kotona, työpaikalla tai sairaalan osastolla. Myös oma henkinen valmistautuminen on tärkeää. Haastattelujen tekeminen voi tuntua aluksi haastavalta, mutta onneksi harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa. Havainnointia voidaan myös käyttää aineistonkeruumenetelmänä laadullisessa tutkimuksessa. Tällöinkin on pohdittava kriittisesti, mitä havainnoinnilla halutaan selvittää ja perusteltava ketä havainnoi sekä miksi havainnoi.Laadullisen tutkimuksen aineistona voidaan käyttää myös valmiita dokumenttiaineistoja, kuten kokousmuistioita, sanomalehtiä tai päiväkirjoja. Tiedonkeruuseen on nykyään tarjolla useita menetelmiä perinteisten haastattelujen lisäksi ja digitalisoitumisen myötä niitä kehitetään koko ajan lisää. Tutkijan tulee aina kyetä perustelemaan valintansa ja hänen on otettava huomioon myös se, että valitut menetelmät ovat tieteellisesti hyväksyttyjä. Tutkijan on myös aina varmistuttava valintojensa eettisyydestä. Aineiston kertyessä on hyvä pysähtyä välillä kriittisesti tarkastelemaan, että kerätty aineisto vastaa tutkimustehtävään.

Toisessa reflektiokeskustelussa pohdittiin valmiin aiheen perusteella, ketkä voisivat toimia tutkimuskohteina, tai minkälaista tietoa halutaan kerätä kyseessä olevassa tutkimuksessa. Tutkimuksen aiheena oli: Soten tietotarpeet ja nykyinen tiedontuotanto terveydenhuollon johtamisen näkökulmasta. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka monesta eri näkökulmasta tutkimusaihetta voi lähestyä. Tutkimuskohteiksi ehdotettiin käytännön esimiehiä hallinnon eri tasoilta ja asiantuntijoita esimerkiksi terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Todettiin, että tutkimuksen konteksti vaikuttaa tiedonantajien valintaan. Kyseessä olevaa tutkimusta voi pohdintojemme perusteella lähestyä joko käytännössä tarvittavan tiedon tai olemassa olevan tiedon välityksen kautta. Asiaa voi lähestyä myös asiakasnäkökulmasta; mitä tietoa terveydenhuollon johtajat kokevat asiakkaiden tarvitsevan. Reflektiotehtävä osoitti jälleen, että laadullisessa tutkimuksessa on erittäin paljon mahdollisuuksia, eikä aina kannata lähestyä tutkimusaihetta miettien, mikä on oikein, vaan sen mukaan, mitä halutaan tutkia.

Luentojen kolmas reflektiotehtävä perustui myös valmiiseen aiheeseen eli terveyspalveluiden asiakaslähtöisyyteen perusterveydenhuollossa. Pohdimme, mitä tarkoittaisivat kyseessä olevassa tutkimuksessa avoin haastattelu, teemahaastattelu tai strukturoitu haastattelu. Jälleen huomattiin, että aihetta voi lähestyä useammasta näkökulmasta, eli esimerkiksi esimiesten, hoitajien tai asiakkaiden kokemuksia tai odotuksia kartoittamalla. Avoimet kysymykset soveltuisivat vaikkapa asiakkaiden odotuksien kuvailemiseen. Teemahaastattelu tai strukturoitu haastattelu soveltuvat tarkempaa kokemusten kuvaamista varten.

Pari sanaa eettisyydestä ja aineiston keruun jälkeiset jatkot...

Laadullisen tutkimuksen ihmisläheisyyden vuoksi tutkimuksen teon eettisyys korostuu. On huolehdittava tutkimusluvista, osallistujien suostumuksesta ja anonymiteetin varmistamisesta. Laadullinen tutkimusprosessi jatkuu aineistonkeruun jälkeen aineiston valmistelulla analyysiä varten, aineiston varsinaisella analyysillä, tulosten raportoinnilla ja luotettavuuden arvioinnilla. Aineiston valmisteluun kuuluu esimerkiksi haastattelujen auki kirjoittaminen ja samanaikainen aineistoon perehtyminen, jolloin analyysi käynnistyy. Laadullisen tutkimuksen aineisto analysoidaan usein sisällön analyysin avulla. Tulosten raportointi tapahtuu kuvailemalla ja havainnollistamalla. Raportti valmistuu usein analyysivaiheen kanssa päällekkäin. Pohdinnan tulee olla syvällistä, mutta tarpeeksi laajaa ja sitä tulee tukea teorialla. Tutkimuksen luotettavuutta arvioidaan esimerkiksi pohtimalla sen uskottavuutta, vahvistettavuutta, reflektiivisyyttä ja siirrettävyyttä. Näihin asioihin kannattaa perehtyä kunnolla ennen tutkimuksen tekoa. Hyviä lähteitä ovat esimerkiksi Metsämuurosen (2011) Laadullisen tutkimuksen käsikirja tai Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä samalta vuodelta, Denzin & Lincoln (2011) Handbook of Qualitative Research tai Polit & Beck (2011) Nursing Research – Generating and assessing evidebńce for nursing practice.

Vertailtaessa määrälliseen tutkimukseen, laadullinen tutkimus antaa tutkijoille vapaammat kädet menetelmävalintojen suhteen, mutta vaatii samalla myös kriittisyyttä omia valintoja kohtaan. Laadullisessa tutkimuksessa tutkijan omat asenteet ja ennakko-oletukset asiasta pyrkivät vaikuttamaan tulokseen. Tutkijan oma intuitio ja asioiden yhdistämis- ja luokittelutapa ohjaavat monia prosessiin liittyviä valintoja ja tutkijan tulee tiedostaa tämä koko tutkimusprosessin ajan (Metsämuuronen 2011). Tämän takia kriittisyyden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, eikä unohtaa. Vapaammasta lähestymistavasta huolimatta laadullinen tutkimus ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin määrällinen.

LÄHTEET:

Metsämuuronen J. 2011. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International methelp. OY. Helsinki.

Puusa A. 2008. Käsiteanalyysi tutkimusmenetelmänä. Premissi 4 

    (36-42).

Tiirinki H. 2017. Laadullisen tutkimuksen hankintaprosessi.    Luentomateriaalit. Tammikuu 2017.